Hertta-korttipeli on perinteinen korttipeli, joka tarjoaa mukavan tavan viettää aikaa ystävien tai perheen kanssa. Säännöt ovat helposti opittavissa, mikä tekee pelistä sopivan niin aloittelijoille kuin kokeneemmille pelaajille. Herttaa pelataan perinteisesti neljän hengen ryhmässä. On olemassa myös muita versioita, jotka mahdollistavat kolmen tai viidenkin hengen pelin. Pelin päätavoite on joko kaikkien pistekorttien välttäminen tai kaikkien pistekorttien kerääminen. Pelaaja, jolla on vähiten pisteitä pelin loppuessa, voittaa pelin. Tähän sääntöön on yksi poikkeus. Jos joku pelaajista on onnistunut keräämään kaikki pistekortit saa pistekortteja kerännyt pelaaja 0 pistettä ja muut pelaajat kukin 26 pistettä. Toisin kuin monissa muissa korttipeleissä, Hertassa halutaan välttää pisteiden keräämistä. Hertan säännöt mahdollistavat taktikoinnin, minkä vuoksi on hyvä tuntea säännöt perusteellisesti.
Hertta korttipelin säännöt
Pelissä käytetään tavallista 52 kortin pakkaa. Pistekortteja ovat kaikki herttakortit, jotka kukin antavat yhden pisteen, sekä patarouva, joka antaa 13 pistettä. Pelin alkaessa jokaiselle pelaajalle jaetaan 13 korttia. Kun jokaisella pelaajalla on 13 korttia kädessä, tapahtuu niin sanottu korttien vaihto. Ensimmäisen kierroksen alussa jokainen pelaaja valitsee kolme korttia ja lähettää ne eteenpäin oikealla istuvalle pelaajalle. Toisen kierroksen alussa kortit annetaan vasemmalla istuvalle pelaajalle ja kolmannen kierroksen aikana vastapäätä istuvalle pelaajalle. Neljännen kierroksen aikana kortteja ei vaihdeta ollenkaan. Sen jälkeen korttienvaihtojärjestys alkaa alusta. Kortteja ei saa katsoa ennen kuin on itse valinnut, mitkä kolme korttia lähettää eteenpäin.
Hertta on niin sanottu tikkipeli. Tikki on yksi kierros, jossa jokainen pelaaja lyö yhden kortin pöytään. Ensimmäisen tikin aloittaa pelaaja, joka on saanut ristikakkosen, asettamalla tämän kortin pöydälle. Seuraavan pelaajan on pakko pelata, mikäli mahdollista, samaa maata oleva kortti. Kortin arvolla ei ole väliä. Se voi olla joko isomman tai pienemmän arvoinen kuin ensimmäiseksi pelattu kortti. Jos pelaajalla ei ole samaa maata olevaa korttia, hän saa luvan pelata minkä kortin tahansa. Ensimmäisen tikin aikana ei saa pelata pistekortteja, eli herttaa tai patarouvaa. Jos pelaajalla ei ole ristiä, on hänen pakko pelata joko ruutua tai mikä tahansa patakortti, joka ei ole patarouva. Jos pelaajalla ei ole pelattavia kortteja, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kun jokainen pelaaja on pelannut yhden kortin pöytään, tikin voittaa pelaaja, joka on pelannut suurimman kortin samaa maata, jolla peli aloitettiin. Tikin voittaja kääntää kortit ja asettaa ne eteensä. Hän aloittaa seuraavan tikin haluamallaan kortilla.
Hertan avaaminen
Herttaa ei saa pelata, ennen kuin toinen pelaaja on aloittanut aiemman tikin hertalla. Vasta kun toinen pelaaja on aiemmassa tikissä “avannut hertan”, hertta on pelattavissa. Ainoa poikkeus tähän sääntöön on jos pelaajalla ei ole muita kortteja, mutta tämä on todella epätavallista. Patarouvaakaan ei saa pelata ennen kuin hertta on avattu.
Pelin voittaja
Yhdellä kierroksella pelataan 13 tikkiä, ja jokaisen kierroksen loputtua lasketaan pelaajien pisteet. Jokaisesta herttakortista kertyy yksi piste, ja patarouvasta 13 pistettä. Ylimääräiset kortit eivät anna pisteitä. Pelin kierroksia jatketaan kunnes yksi pelaajista on saavuttanut 100 pistettä. Pelin voittaja on pelaaja, jolla on tässä vaiheessa vähiten pisteitä.
Taktikointi
Hertta-pelin helposti opittavat säännöt mahdollistavat taktikoinnin ja kokeneella pelaajalla on tämän vuoksi etu. Toisin kuin monet muut korttipelit, Hertta ei perustu onneen, vaan myös huonommilla korteilla voi menestyä pelissä. Pelin tavoite on hertoista ja patarouvasta eroon pääseminen niin, ettei pelaaja itse joudu ottamaan kortteja. Yksinkertaistettuna pelaajan kannattaa siis pelata mahdollisimman pienillä korteilla välttääkseen tikkien voittamista.
Jaon jälkeisessä korttienvaihdossa kannattaa miettiä tarkkaan, mitkä kortit antaa vastustajalleen. Yleensä pelaaja yrittää päästä aikaisin eroon arvoltaan suurista korteista, joilla on riski “voittaa” tikki. Jos pelaaja saa pelin alkujaossa arvoltaan kaikkein suurimpia kortteja, hän voi yrittää kerätä itselleen kaikki pistekortit. Tämän taktiikan käyttäminen voi olla vaikeaa, koska pelaajan on voitettava jokainen tikki, jossa on jaossa edes yksi piste. Jos pelaaja silti onnistuu keräämään kaikki pelin pisteet, hän on suorittanut niin sanotun “puhalluksen”. Pelaajan tulee miettiä tarkkaan onko hänellä hyvä mahdollisuus yrittää puhallusta. Jos muut pelaajat huomaavat, että yksi pelaaja kerää itselleen tahallaan pisteitä ja yrittää puhallusta, taktiikan estäminen on suhteellisen helppoa. Aina ei kannata pelata nollapeliä. Muutaman herttapisteen kerääminen voi olla hyödyllistä, jotta toinen pelaaja ei pääse suorittamaan puhallusta.
